Kehon kivut ja vaivat

Tässä artikkelissa pyrin kertomaan teille sanoin ja kuvin, mistä kehon kivut, toispuoleisuudet tai lihasjumit voivat johtua mutta tällä kertaa jätetään huomioimatta lääketieteellisesti todetut syövät, koronat tai muut kehon ulkopuolisten pöpöjen tai traumojen tuomat ongelmat.

Käyttämäni terminologia ei ole mitenkään lääketieteellistä, vaan käytän enemmän yleismaailmallisesti tilannetta kuvaavia sanoja tai lauseita. Tämä siksi, että diagnooseja voi toistaiseksi antaa vain lääkärit.
Joten selvennetään vielä, että tämä ei ole siis lääketieteellinen näkemys tai tutkimukseen perustuva kirjoitus, vaan puhtaasti omaa mielipidettä. Mielipiteeni taas perustuu tähän asti elettyyn elämään, johon on kuulunut alkumetreiltä asti hyvin aktiivinen elämäntapa ja kiinnostus aina ymmärtämään kaikkea, miten mikäkin asia toimii. Olen itsekin entisten harrastusten ja uran aikana kokenut kaikenlaisia vaivoja tuhat ja yksi kertaa, koska 20 vuotta aktiivista kamppailulajien harrastamista ja 17 vuotta Puolustusvoimien erikoisjoukoissa vaati veronsa. Tiedän hyvin mitä on ja miltä tuntuu, kun joutuu antamaan kehostaan ja mielestään yli 100 % joka solullaan: se vaatii veronsa ja yleensä se verokarhu tässä tapauksessa on hermostomme, joka taas antaa mätkynsä fyysiseen kehoomme.

Joten viimeiset 10 vuotta olen koittanut opiskella hyvinkin intensiivisesti, kuinka kaikkea tuota voisi parhaan mukaansa välttää. Ensiksi aloitin opiskelemalla hierojaksi, sitten tuli nelivuotiset osteopatian opinnot. Sen jälkeen olen täydentänyt opintoja ammattivalmentajan tutkinnolla ja useammalla osteopatian ja manuaalisen terapian syventävillä opinnoilla ja nyt viimeisimpänä Liikuntalääketieteen ja valmennuksen opinnot käynnissä. Lisäksi luen ja kuuntelen jatkuvasti tieteellisiä kirjoja ja artikkeleita laaja-alaisesti kehomme ja mielemme toiminnallisuuksista ja siihen vaikuttavista mekanismeista.

Olen jo yhden kirjankin kirjoittanut kuinka resilienssiä ja stressinhallintaa voi kehittää erikoisjoukkosotilaan opeilla, Voima pinnan alla.

Miksi kehoomme tulee kipuja tai vaivoja kutsumatta?

Helppo ja yksinkertainen vastaus tähän olisi ”Koska elämä ei ole reilua!”

Viitaan tuolla siihen, että elämässämme on paljon epätasaisuutta, niin henkisesti kuin fyysisesti ja kumpikin vaikuttaa fyysiseen ja psyykkiseen kehoomme. Nykytiedekin on alkanut taas puhumaan siitä, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jossa keho, mieli ja henki/sielu kulkevat yhdessä vaikuttaen toisiinsa.

Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että toimintamme ohjaa rakennetta (kehoamme) ja rakenne ohjaa toimintaa. Jos esimerkiksi vauvana meitä istutetaan liian aikaisin kovalla alustalla, niin rakenne, mitä ei siis tässä tapauksessa vielä lihaksistossa ja luustossa ole kehittynyt kunnolla, ei tue toimintaamme, vaan toiminta alkaa ohjaamaan rakennetta eli tässä tapauksessa vauvan kehoon tulee jännitteitä ja toispuoleisuutta riippuen, miten sattuu ”röhnöttämään” tuolilla. Tällöin toiminta on ajan kanssa alkanut ohjaamaan rakennetta (lihaksia ja luustoa) epätasapainoisesti eli toispuoleisesti. Sitten ajan kanssa tilannetta korjaamatta vauva kasvaa lapseksi ja siitä aina aikuiseksi jo valmiiksi rakenne ”vinossa”. Tässä tapauksessa rakenne voi olla koko selkäranka tai yksittäinen lihas mikä kehittyy kasvun ja ajan mukana epätasaisesti. Tällöin toiminta on jo adaptoitunut rakenteen sallimaan liikemalleihin (range of motion), jonka seurauksena voisi sanoa kehossa olevan lihasepätasapainoa tai toimintahäiriötä. Tämän jälkeen on vain enää ajallinen jänne, jolloin kehossamme ylittyy sen piste, että jokin alue tai paikka on kuormittunut liikaa ja me koemme sen kipuna tai vaivana. Tämän perusteella ei nyt kuitenkaan kannata vanhempiaan lähteä syyttämään ”huonosta” selästään, vaan tuo esimerkki voi tapahtua missä vaiheessa elämää, vaikka tätä lukiessa huonossa asennossa, kiireessä kännykän näytöltä.

Tähän väliin näytettäköön kuva, selventämään yllä olevaa kappaletta.

Kuvan 1 mukainen tilanne on hyvin yleinen, mitä näen omalla vastaanotollani, ja mitä meidänkin jäsenten joukossa ilmenee hyvin usein. Kuvasta on vielä hyvä tiedostaa, että ihminen ei ole vain 2D- kuva vaan kolmiulotteinen, joten kaikki vaikuttaa kaikkeen kehossamme. Tässä tapauksessa ongelmia on myös kehon vasemmalla puolella. Väärä olettamus on, että luusto on niin sanottu rakenteemme, mutta näin ei ole. Luusto antaa kehollemme vain karkean ulkomuodon mutta lihakset ja kalvoverkosto luovat ääriviivat ja mahdollistavat luustomme liikkeen sekä pitävät kehoamme pystyssä painovoimaa vastaan. Rakenteemme on paljon monimutkaisempi kokonaisuus, sillä se on todellakin kokonaisuus. Tätä asiaa voisi kuvata allaolevalla tensegritiitti mallilla.

Tässä vaiheessa on vain puhuttu luustosta, lihaksista ja kalvoista, mutta kehossamme on myös paljon muutakin, jotka luonnollisesti ovat myös tässä kokonaisuudessa mukana. Jo pelkkä nimettömän sormen koukistaminen sormet haralla kämmeneen asti vaikuttaa koko kämmenen toimintaan ja käsivarren lihaksiin ja hermostollisesti aina aivoihin ja verenkierron kautta sydämeen. Jotta ylipäätään jaksamme liikuttaa sormea, tarvitaan kehon soluille energiaa, jota saadaan ravinnosta ja hengitetystä ilmasta (hapesta).

Joten jotta kehomme toimisi täysin optimaalisesti, mikä on lähes utopinen olettamus, täytyisi koko kehomme solut ja hermosto toimia yks yhteen. Toisin sanoen kehomme on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki ja alla oleva kuva antaa yhden selitysmallin.

Eli kuvan mukaisesti, jos rintarangassa on heikko liikkuvuus, voi sen vaikutus ajan kanssa olla nilkkaan asti. Puhumattakaan siitä, jos rintarangan heikko liikkuvuus johtuu kireistä lihaksista rintakehän alueella, on todennäköistä, että pallealihaskin on jollain tapaa jo tässä vyyhdissä mukana. Tällöin vaikutus ulottuu jo sisäelimien toimintaankin esimerkiksi hengitykseen ja vatsan toimintaan. Selittäköön seuraava kuva lihasten roolia tällaisessa tapahtumassa.

Kun nämä tilat pääsevät kroonistumaan, siitä voi seurata esimerkiksi noidannuoli, välilevyn pullistuma tai madaltuma, jäätynyt olkapää-oireyhtymä, vaivaisenluu jne.

Onko mitään sitten tehtävissä, että ei tulisi vaivoja?

Kyllä on!

Jos ei oma sisäinen päättely ole vielä vastausta antanut, niin kerron nyt, että liike on lääke!

Mutta ennen kaikkea on hyvä tiedostaa, että keho on itseään parantava organismi. Hyvin yksinkertainen esimerkki on haava, josta ei enää näy jälkeäkään tai korkeintaan vain haalea arpi.
Aina asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista ja helppoa, että liikkumalla paranee tai keho itsessään korjaisi kaiken. Liikkeen pitää olla omaan vaivaansa kohdennettua tai henkilön pitäisi saada ohjausta (hoitoa/terapiaa) oikeaan suuntaan. Harvoin myöskään on kahta täysin samanlaista vaivaa, vaikka vaiva samaan paikkaan tulisikin uudestaan. Kaksi eri ihmistä tuskin myöskään kokee vaivan samalla tavalla, vaikka sama paikka olisi molemmilla kipeä. Ihmisen kiputuntemuksiin vaikuttaa kokonaisuus ja myös joltain osin genetiikka. Jo se, miten lapsena meitä on kohdeltu, kun on sattunut jokin haaveri tai miten olemme nähneet ja kuulleet jonkun toisen reagoineen, kun hänelle on käynyt jokin onnettomuus sekä myös oma tuntemus kehostamme, sen rektioista ja koetuista kivuista vaikuttavat aina seuraavaan kipukokemukseen.

Joten tärkeää olisi aina koittaa löytää itselleen oikea tapa liikkua ja lähteä niin sanotusti purkamaan omaa vaivaansa. Kuten kuvasta 4. voidaan nopeasti päätellä, että jos yläselkä on kireä ja heikko liikkuvuus, niin pitää vahvistaa keskiselkää, kaulanlihaksia, vatsoja ja pakaroita. Samassa suhteessa pitää sitten saada rentoutta ja liikkuvuutta yläselkään, rintalihaksiin, alaselkään ja lonkankoukistajiin.

Jos palataan vielä kuvan 1. tilanteeseen joka on hyvin yleinen tapahtuma jommallakummalla puolta vartaloa, niin alla oleva kuva vielä havainnollistakoon sitä asiaa ja sen perusteella voi päätellä kuinka tilannetta lähteä korjaamaan.

Seuraava kuva taas havainnollistaa paremmin, miten tilanne vaikuttaa koko kehoon.

Kun lantiossa on niin sanotusti jotain ”vinossa”, niin vaikuttaa se sekä ylös- että alaspäin kehossamme. Yhtä lailla alkuperäinen syy voisi olla missä tahansa, mutta se mikä tässä on tärkeä ymmärtää, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Eli kun alkaa kuntouttamaan jotakin tiettyä paikkaa, on hyvin tärkeä huomioida myös kokonaisuus harjoittelussa. Jos olkapääsi on se paikka, jossa tunnet suurinta kipua, niin on ensinäkin hyvin todennäköistä, että ellei siihen ole käynyt jokin ulkoinen trauma, niin olkapää itsessään on harvemmin alkuperäinen ongelman syy, vaan se on oire mikä johtuu kehon kompensaatiosta jostakin muualta. Tämä on todennäköisesti päässyt syntymään pitkän ajan jälkeen, kun joskus aiemmin jopa monia vuosia sitten on toiminnassasi tai rakenteessasi tapahtunut epäsuotuisa muutos niin sanotusta normaalista. Kehosi on sitten lähtenyt pikkuhiljaa adaptoitumaan ja salakavalasti ajan kanssa muutoksesta on tullut pysyvä tila. Nyt kun rupeamme rasittamaan kehoamme esim. toiminnallisella liikunnalla, missä tasapuolisuus olisi optimi, tehdäänkin kyykkyjä toispuoleisesti tai valakyykyssä tanko on kallellaan toiselle puolelle. Tätä jatkuessa tarpeeksi kauan kehomme ilmoittaa kyllä itsestään, yleensä sen kivun kautta tai pahimmassa tapauksessa repeytymän tai murtuman kautta, jos kuormaa on todellakin liikaa.

Joten alla oleva lausahdus on ärsyttävänkin tarkka kuvaus asiasta.

Vastaten alkuperäiseen kysymykseen kuuntele kehoasi tai opettele kuuntelemaan: kyllä se kertoo missä mennään. 😉

Vielä selvennettäköön, että yllä kerrotut asiat ovat selvästi eri asioita kuin ne, että nyrjäytät nilkkasi boksilta alas tullessasi tai liukastut ja satutat lantiosi ja kätesi pahasti. Nämä ovat traumoja ja niitä hoidetaan ja tarkastellaan ihan toisella tavalla. Vaikkakin hoitamattomana, voi alkaa kehossa tapahtua yllä kuvatun tapahtumaketjun kaltaisia asioita.

Kummalle menen – lääkärille vai manuaaliterapeutille?

Tähän EI valitettavasti ole yksiselitteistä vastausta vaan tämä on aina tapauskohtaista. Parempi kysymys olisi, että missä vaiheessa haen apua vaivoihini? Lähtökohtaisesti, jos huomaat, että nyt kehossa on tuntunut jo useamman päivän jokin alue tai paikka erilaiselta kuin aiemmin, on tämä jo ensimmäinen indikaatio ruveta kuuntelemaan kehoa. Jos sinulla on esim. CrossFitin kaltainen harrastus ja jos vaiva ei ole mennyt ohi viikon sisään, niin silloin olisi hyvä käydä osaavan manuaalisen terapeutin vastaanotolla. Hän voi olla urheiluhieroja, fysioterapeutti, naprapaatti, kiropraktikko, jäsenkorjaaja tai osteopaatti. Mutta tietenkin jos työnantajasi tarjoaa hyvät työterveyspalvelut, niin kannattaa sitä kautta tietenkin koittaa heti päästä asiassa eteenpäin.

Mikäli vaiva on ollut jo pitkään on-off juttua ja olet jo ns. kokeillut kaikkea sekä käynyt kaikenlaisissa hoidoissa, kannattaa oikeasti yrittää vain löytää itselleen sopivin manuaalinen terapeutti. Koska meissäkin on suuria eroja ja erilaisia osaamisalueita. Sitä ennen muistuttaisin kuitenkin, että pitkittyneet vaivat eivät hetkessä parane, vaikka olisi kuinka taitava terapeutti kyseessä.

Mutta mikäli vaivasi on jo sellainen, että kivut ovat sietämättömät tai pahenevat selvästi nopeasti, on lääkäri tässä tapauksessa se oikea paikka oireiden selvittämiselle.

Alla oleva kuva taas kertokoon realiteetit, että mitä kaikkea meistäkin moni voi ”kantaa” tietämättään mukanaan ja silti treenata ongelmitta. Muistuttaisin, että jokainen on yksilöllinen tapaus, joten ei ehkä kannata alkaa väitellä toisen kanssa kumpi on paremmassa kunnossa, sillä jokaisen kokemukset ovat subjektiivisia.

Karkeasti yksinkertaistettuna siis: Jos vaiva on akuutti eli alle viikon vanha, hae manuaaliterapiasta apua ja mitä nopeammin menet, sitä todennäköisemmin vaiva voidaan saada hoidettua jopa yhdellä hoidolla. Puhutaan myös kultaisesta 36 tunnista eli mikäli sen sisällä vaivan alusta pääsee hoitoon, on ennuste paranemiselle suuri. Mikäli vaiva on krooninen eli selvästi yli viikkoja kestänyt, on todennäköisempää, että myös paraneminen ottaa aikaa, varsinkin, jos on antanut vaivan kehittyä kehossaan vuosia. Mikäli vaiva alkaa välittömästi kovilla kivuilla tai rajoittaa liikkumista huomattavasti, on tällöin hyvä kääntyä ensin lääkäreiden puoleen.

Leikkaus vai ei ?

Tähänkään ei valitettavasti ole suoraa ja yksinkertaista vastausta. Jos oletetaan, että vaiva on tullut toiminnan tai rakenteen kautta, niin silloin on se myös lähtökohtaisesti mahdollista ”poistaa” toiminnan tai rakenteen kautta. Nykyisin on tutkimusta, että monissa tuki- ja liikuntaelimistön vaivoissa konservatiivinen (eli ei- leikkauksellinen) hoito on yhtä tehokasta tai tehotonta kuin leikkaushoito. Tällöin on vain ymmärrettävä, että oikotietä onneen ei ole ja ei ole yhtä tai kahta temppua, millä lähtökohtaisesti saisi heti kaikki vaivat pois. Koska yleensä kun koemme selvää vaivaa kehossamme, eikä se tullut eilen huonosti rivetetyn setin jälkeen heti, niin voidaan katsoa, että tilanne on jo krooninen eli pitkäaikainen vaiva. Jolloin myöskin hoito/ paraneminen on pitkä prosessi. Tässä tilanteessa pitää oikeasti alkaa muuttamaan toimintaansa ja mahdollisesti manuaaliterapialla auttaa asiaa ja korjata rakennetta esim. kehon ryhtitekijöitä ja saada asiantuntevaa ohjeistusta tehdä oikeantapaisia kuntouttavia ja vahvistavia liikkeitä. Tässä ratkaisevaa monesti on se, että onko halua vai tahtoa? Jos vain haluaisi voida paremmin on se vähän sama asia kuin aikoisi tulla treeneihin, mutta jos tahtoo muutosta, on se sama kuin lupaa tulla treeneihin ilmantekosyitä.

Joten teoriassa kyllä leikkaukseenkin voi herkemmin mennä silloin kun tiedostaa elämän realiteetit ja omat resurssinsa ja haluaa nopeasti päästä takaisin kuntoon, pelkäämättä leikkauskomplikaatioita.

Mitä manuaaliterapialla voidaan saada aikaan?

Tässä kohtaa referoin osteopatiaopintojeni lopputyötä, minkä tein aiheesta ”Osteopatia liikunnanohjauksen yhteydessä (lantion alueen toimintahäiriöissä)”. Tein työn tutkimuspohjalta, missä halusin selvittää, onko osteopatiasta ja liikunnasta oikeasti apua oikeisiin lantioalueen vaivoihin. Tutkimuksessa oli loppujen lopuksi kokonaisuudessaan mukana yhdeksän henkilöä, joilla jokaisella oli erilainen mutta todellinen lantion alueen vaiva sekä pidemmältä että vähän lyhyemmältä ajalta. Tutkimuksen aikana jokainen sai viisi erilaista osteopaattista hoitoa ja erilaisia tukiliikkeitä kotiläksykseen kuntouttamaan kehoaan. Hoitojaksot olivat noin kolmen – neljän kuukauden mittaisia. Tutkimuksen lopputuloksena kahdeksalla yhdeksästä saatiin alkuperäinen lantioalueen vaiva poistumaan. Parhaimmillaan joillakin jo toisen käynnin jälkeen oli tullut huomattavaa parannusta. Silti selvästi aika ja toiminta olivat tekijöitä, mitkä veivät henkilöiden terveyttä varmasti takaisin kohti heidän normaalia tilaansa.

Myöhemmin olen kuullut, että muutamalle oli tullut saman tyyppisiä vaivoja takaisin, mutta he myönsivät, että olivat vähentäneet tai kokonaan lopettaneet tukiliikkeiden tekemisen sitten tutkimuksen jälkeen. Tämä osoittaa jälleen sen, että vain aika ja tahto parantua sekä tehdä muutosta toimintaansa on avaintekijät terveenä pysymiseen tai tässä tapauksessa vaivattomaan elämään.